Vaikka joskus voi tuntua, että kyseessä on vain ulospäinsuuntautunut tai spontaani luonteenpiirre, asiantuntijoilla on vastaus.
Sisällysluettelo
On useita syitä, miksi jotkut ihmiset eivät voi lopettaa puhumista
Jokaisessa perheessä, ystäväporukassa tai työpaikalla on ihmisiä, jotka puhuvat jatkuvasti . He puhuvat paljon, keskeyttävät jatkuvasti tai eivät anna muiden osallistua keskusteluun. Vaikka joskus tämä voi vaikuttaa vain ulospäinsuuntautuneelta tai spontaanilta luonteenpiirteeltä, psykologia tarjoaa toisenlaisen tulkinnan.
Monet ihmiset keskeyttävät jatkuvasti muita tai eivät anna heidän osallistua keskusteluun.
Psykologin mukaan liiallinen puheliaisuus ei aina ole persoonallisuustekijä . Monissa tapauksissa se on tiedostamaton mekanismi, jolla hallitaan monimutkaisia tunteita. ”Puheliasuus voi olla tapa hallita tunteita tai suojella itseään asioilta, joita ei osaa käsitellä”, asiantuntija totesi.
Ahdistuneisuus, kontrolli ja hiljaisuuden pelko
Yksi yleisimmistä syistä tällaiseen käyttäytymiseen on ahdistuneisuus. Jotkut ihmiset ”hermostuvat ja puhuvat estottomasti vain puhuakseen jotain”. Toiset tekevät niin välttääkseen epämiellyttäviä tunteita: jatkuva puhuminen estää keskustelukumppania tuntemasta, ajattelemasta ja jopa estää häntä itseään.
Joissakin tapauksissa kyseessä on ”vuorovaikutuksen hallinta” -strategia. Estämällä keskustelukumppania puhumasta vähennät epämiellyttävän tai vaikeasti ymmärrettävän palautteen saamisen todennäköisyyttä. Myös haluttomuus olla hiljaa voi olla havaittavissa, ja jotkut ihmiset yhdistävät sen tyhjyyden, epämukavuuden tai hylkäämisen tunteeseen.
Äärimmäisissä tapauksissa kyseessä ovat henkilöt, jotka eivät arvosta muiden mielipiteitä . ”He ovat niitä, jotka ovat tulleet vain puhumaan omasta kirjastaan”, psykologi totesi humoristisesti.
Menneisyyden haava: ei koskaan tulla kuulluksi
Toinen syy tälle käyttäytymiselle on syvempi: jotkut ihmiset, jotka eivät nykyään anna kenenkään puhua, ovat ehkä kasvaneet ympäristössä, jossa heitä ei koskaan kuunneltu . Tällaisissa tapauksissa puheliaisuus on alitajuisia yrityksiä täyttää tila , joka heiltä on aiemmin evätty.
Tärkeintä ei ole puhua vähemmän, vaan kuunnella enemmän.
”Kuunteleminen on puheen peili”. Kyse ei ole puheen kieltämisestä, vaan pikemminkin sen parantamisesta. Kyky kuunnella paljastaa kommunikaatiotaitojamme enemmän kuin kyky puhua.
Psykologi on eritellyt neljä kuuntelijatyyppiä:
– Se, joka kuuntelee vastausta , mutta lakkaa kuuntelemasta heti, kun toinen henkilö alkaa puhua.
– Se, joka kuuntelee, päättää tai antaa neuvoja , vaikka kukaan ei pyydä apua.
– Se, joka halventaa tahattomasti lauseilla kuten ”se ei ole mitään, katso mitä tapahtui…”.
– Kuuntelija, joka kuuntelee ymmärtääkseen, myötätuntoisesti, tuomitsematta tai ilman tarvetta olla oikeassa.
Viimeinen vaihtoehto on ihanteellinen: ”empatinen kuunteleminen”, joka antaa toiselle tunteen, että häntä tuetaan, hyväksytään ja kunnioitetaan .
Neljä avainta puheen parantamiseen
Jos luulet puhuvasi liikaa tai tunnet jonkun, joka puhuu liikaa, psykologi suosittelee muuttamaan lähestymistapaa.
Kyse ei ole hiljaisuudesta, vaan tietoisemmasta viestinnästä. Tässä hänen vinkkinsä:
— Ajattele ennen kuin puhut: mitä haluan sanoa? miksi? onko nyt oikea hetki?
– Kuuntele keskeyttämättä ja odottamatta vastauksia.
– Hyväksy hiljaisuus luonnollisena osana vuoropuhelua.
– Kunnioita muiden oikeutta puhua tai olla hiljaa.
