Oletko huomannut, että 60-vuotias ei ole enää synonyymi hidastumiselle, vaan uuden alku? Muistan yllätykseni, kun huomasin, että serkkumummoni oli ilmoittautunut sukelluskurssille 68-vuotiaana: se sai minut miettimään uudelleen kaiken, mitä olin ajatellut ”oikeasta iästä” mihinkään. Siitä lähtien joka kerta, kun joku jättää 60-vuotispäivänsä väliin, lähetän hänelle saman kutsun: juhli päivääsi luopumalla tavoista, jotka tietämättämme vahingoittavat meitä. Personal Branding -blogi tiivistää nämä kahdeksaan tapaan, joista meidän pitäisi luopua. Tässä käännän ne omalla tavallani ja lisään kysymyksiä, joita kysyin itseltäni lukiessani niitä.
Sisällysluettelo
Aiotko todella rajoittaa itseäsi syntymäpäiväsi takia?
Minusta on hämmästyttävää, kuinka monet ihmiset uuden vuosikymmenen alussa pystyttävät mielessään esteitä, kuten ”En ole enää valmis oppimaan”. Kuulostaako tutulta? Jos vastaus on ”kyllä”, on ehkä aika ylittää tämä este. Jokainen uusi aamu tuo mukanaan oman pikakurssin elämästä, ja ikä, uskokaa minua, ei ole oppimisen väline.
Tunnusta, että aika kuluu… mitä nyt?
Nostalgia voi vallata meidät tai pitää meidät otteessaan. Kun kaipaan nuoruuteni kesää, kysyn itseltäni: ”Minkä mahdollisuuden saan tänään, jota ei ollut eilen?” Sopeutuminen ei tarkoita unohtamista, vaan tilan vapauttamista kokemuksille, jotka ylläpitävät tavoitteiden kipinää.
Kehon hoitaminen: uhraus vai järkevä sopimus?
Myönnän, että olen useammin kuin kerran lykännyt päivittäistä kävelyretkeäni ”koska minulla on kiireellisiä asioita”. Spoiler: kiireelliset asiat ovat liikuntaa. Tasapainoinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta takaavat sydän- ja verisuoniterveyden, immuunijärjestelmän ja, muuten, myös henkisen hyvinvoinnin. Tulevaisuuden minäsi kiittää sinua.
Kauna: raskain taakka
Meillä kaikilla on vanhoja haavoja. Kysymys on, haluammeko kantaa niitä. Olen huomannut, että vihan päästämisestä ei häviä se, mitä olemme kokeneet, mutta se vapauttaa tilaa sisäiselle rauhalle ja vähemmän myrkyllisille suhteille. Entä jos päätät tänään matkustaa kevyellä matkatavaralla?
Kiitollisuuden harjoittaminen: temppu, joka auttaa näkemään sen, mitä jo on
On aamuja, jolloin olen kiitollinen kahvin tuoksusta. Tämä pieni ele muuttaa koko päiväni. Arvostaminen sitä, mitä on, eikä sitä, mitä ei ole, palauttaa mielen tasapainoon ja saa tuntemaan itsensä kokonaiseksi, melkein huomaamatta sitä.
Unohtuneet harrastukset: missä on kipinänne?
Asetin äskettäin vanhan maalaustelineeni takaisin paikoilleen, ja vain kymmenen siveltimenvetoa riitti muistamaan, kuka olin, kun maalasin vain ”huvin vuoksi”. Kun vietät aikaa tekemällä sitä, mitä rakastat – puutarhanhoitoa, lukemista, musiikkia – tunnet jälleen iloa ja vahvistat identiteettiäsi etikettien ulkopuolella.
Elä nykyhetkessä: rokote ”Entä jos” -ajattelua vastaan.
Vanhojen virheiden murehtiminen on kuin katsoisi elokuvaa, jonka loppu on ennustettavissa. Mieluummin kysyn itseltäni, mitä voin oppia tästä hetkestä. Itsensä uudelleenmäärittely ei ole menneisyyden kieltämistä, vaan sen käyttämistä ponnahduslautana tulevaisuuteen, jonka haluat rakentaa.
Yritätkö miellyttää kaikkia? Kiitos, mutta ei kiitos.
Oppia sanomaan ”ei” vaati minulta useita uuvuttavia taisteluita. Kun ymmärsin, että omien tarpeiden priorisointi ei tee minusta itsekästä, vaan tietoista, sisäinen tasapaino palautui. Sallia itsellesi tämä itsestäsi huolehtiminen on avain pitkäaikaiseen onnellisuuteen.
Viimeinen ajatukseni
Jokainen näistä tavoista on pieni jäähyväinen sille, mikä imee energiamme, ja suuri tervetulotoivotus kirkkaalle ja todelliselle elämälle kuusikymppisenä – ja sen jälkeen. Olen jo valinnut, mitkä matkalaukut pakkaan, vaikka en ole vielä 60. Entä sinä? Kerro kommentteissa: mitkä tavat jätät tänään taaksesi, jotta voit innokkaasti kohdata uuden aikakauden?
