130 miljoonaa vuotta vanhojen fossiilien löytö roomalaisesta asutuksesta Marokossa on hämmentänyt arkeologit niiden mahdottoman geologisen alkuperän vuoksi.
Sisällysluettelo
Arkeologisten kaivausten aikana pienellä saarella Marokon Atlantin rannikolla arkeologit löysivät jotain mystistä: dinosaurusten aikakauden meren fossiileja, jotka olivat säilyneet huolellisesti roomalaisten jäännösten joukossa 1. vuosisadalta jKr. Mitä nämä esihistorialliset jäännökset tekivät paikassa, jossa ne eivät olisi voineet koskaan muodostua?
Aikojen ja paikkojen ulkopuolinen löytö
Mogadorin saari Marokon Es-Sueiran kaupungin lähellä on joukko pleistoseenikauden kivettyneitä hiekkadyynejä, jotka ovat geologisesti nuoria, vain noin 2 miljoonaa vuotta vanhoja. Vuonna 2009 antiikin roomalaisen asutuksen kaivauksissa löydettiin kuitenkin kaksi brakiopodin fossiilia – merieläimiä, joiden kuori muistuttaa simpukoita – joiden ikä on arvioitu 132–129 miljoonaksi vuodeksi. Nämä fossiilit eivät kuulu saarelle, vaan ne ovat peräisin ajalta, jolloin dinosaurukset hallitsivat maapalloa ja Atlantti ei vielä erottanut Afrikkaa Amerikasta.
Jäännökset löydettiin kerrostumasta, joka sisälsi roomalaisaikaisia keramiikka-, lasi- ja metalliesineitä. Mielenkiintoista on, että ne eivät olleet ainoat: 1960-luvulla neljä samanlaista fossiilia löydettiin amforasta samalta roomalaiselta alueelta. Laji tunnistettiin Lamellaerhynchia rostriformis -lajiksi, joka on tyypillinen varhaiselle kalkkikivikaudelle.
Mistä ne ovat peräisin?
Lähin geologinen vihje näiden fossiilien löytymiselle sijaitsee noin 50 kilometriä kaakkoon, Agadirin ja Es-Sueyran välisellä alueella. Siellä liitukauden paljastumat ovat rikkaita tämän tyyppisistä brakiopodeista. Ei ole luonnollista reittiä, jota pitkin nämä fossiilit olisivat voineet päästä saarelle, mikä viittaa väistämättä ihmisen toimintaan: joku on kerännyt ne, kuljettanut ja sijoittanut huolellisesti roomalaiseen Mogadorin asutukseen.
Mielenkiintoisinta on, että fossiileissa ei ole merkkejä siitä, että niitä olisi leikattu tai käsitelty, ikään kuin ne olisi säilytetty juuri sellaisina kuin ne on kerätty. Miksi niitä sitten kuljetettiin niin varovasti?
Fossiiliset jäännökset rituaalisina tai maagisina esineinä
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun fossiileja on löydetty muinaisista arkeologisista konteksteista. Paleoliittiselta ajalta lähtien ihmiset ovat tunnetusti keränneet fossiileja ei niiden käytännöllisen käytön vuoksi, vaan symbolisista, hengellisistä tai maagisista syistä. Muinaisissa kulttuureissa fossiilit pidettiin amuletteina, voiman esineinä tai jopa myyttisten olentojen aineellisina todisteina.
Tässä mielessä Mogadorin fossiilit saattoivat olla rituaalisia esineitä tai talismaneja, joilla oli parantavia tai suojaavia ominaisuuksia. On historiallisia viitteitä siitä, että jotkut kulttuurit tulkitsivat näitä esineitä hedelmällisyyden symboleiksi tai vastalääkkeiksi sairauksiin. Itse asiassa roomalaiset käyttivät jo fossiilisia simpukankuoria amuletteina, ja jotkut klassiset kirjailijat omistivat maagisia ominaisuuksia kivettyneille merenelävälle.
On täysin järkevää olettaa, että roomalaiset asukkaat Mogadorissa – kaukaisessa rannikkokoloniassa, joka oli yhteydessä kauppareitteihin – saattoivat käyttää näitä fossiilisia brakiopodeja samalla tavalla.
Vaihdetaanko tuote?
Toinen hypoteesi on vieläkin kiehtovampi. Mogador oli muinaisina aikoina tärkeä kauppapaikka, jolla oli pääsy luonnolliseen satamaan, joka oli suojattu laguunilla ja yhteydessä foinikialaisten ja roomalaisten kauppaverkostoihin. Saaresta, joka klassisissa lähteissä tunnetaan nimellä Serna, on todettu, että siellä valmistettiin arvokasta purppuraa väriainetta, joka oli tarkoitettu imperiumin eliitille.
Asiantuntijat uskovat, että fossiilit ovat saattaneet tulla sinne kauppasopimuksen puitteissa paimentolaiskarjankasvattajien kanssa Marokon sisämaasta, jotka matkustivat brakiopodien esiintymisalueiden läpi vuoristoisilla alueilla . Suolaa, kalaa tai teollisuustuotteita vastaan nämä ryhmät saattoivat antaa roomalaisille fossiileja, joilla oli heidän mielestään symbolista tai esteettistä arvoa.
Kolmas mahdollisuus liittyy sandarakopuun kauppiaisiin, jota roomalaiset arvostivat suuresti, sekä alueisiin, joilla fossiileja on löydetty. Fossiileja saatettiin siis kuljettaa luonnonharvinaisuuksina tai jopa lahjoina yhdessä muiden eksoottisten tavaroiden kanssa.
Historia, joka muuttaa käsitystämme menneisyydestä
Tämä löytö, joka on kuvattu yksityiskohtaisesti äskettäin julkaistussa tutkimuksessa The Journal of Island and Coastal Archaeology -lehdessä, ei vain laajenna tietämystämme arjesta roomalaisissa siirtokunnissa Pohjois-Afrikassa, vaan herättää jälleen mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miten muinaiset ihmiset ymmärsivät aikaa, luontoa ja ympäröivää maailmaa.
Vaikka roomalaiset eivät tunteneet geologista aikaskaalaa, he eivät olleet vieraita luonnonobjektien symboliselle voimalle. Kivennäiset saattoivat edustaa jotain maagista, pyhää tai yksinkertaisesti kaunista, säilyttämisen arvoista. Se, että ne päätyivät Mogadorin ja löytyvät nykyään roomalaisten ruokailuvälineiden jäännösten joukosta, on hiljainen todiste muinaisesta herkkyydestä, joka yhä hämmästyttää meitä.
Lisäksi se, että nämä fossiilit eivät ole peräisin haudoista tai temppeleistä, vaan arkipäiväisestä kontekstista, viittaa niiden jokapäiväiseen yhteyteen näihin esineisiin. Ehkä ne koristivat koteja, toimivat henkilökohtaisina amuletteina tai olivat osa paikallisia rituaaleja, jotka ovat nyt kadonneet historian sumuun.
On selvää, että tämä löytö, joka on kaukana pelkkästä paleontologisesta kuriositeetista, tarjoaa ainutlaatuisen näkymän siihen, miten muinaiset roomalaiset – ja todennäköisesti myös paikalliset kansat – suhtautuivat ja tulkitsivat kaukaisen menneisyyden jäänteitä. Fossiilien keräämisessä, kuljettamisessa ja säilyttämisessä piilee syvälle juurtunut inhimillinen halu: yhteys menneisyyteen, salaperäiseen ja käsittämättömään maailmaan.
